PUHE SANKARIHAUDALLA / TAMMIKUU 2009 / LEIJONAT
Me olemme jo perinteisesti kokoontuneet tänne kunnioittamaan sankarivainajiemme muistoa. Ilman heidän uhrauksiaan emme mekään voisi olla tämän päivän arjen sankareita.
Lions-periaatteen mukaisesti – we serve – me palvelemme. Nämä veljet palvelivat, puolustivat ja taistelivat. He tekivät sen – he mahdollistivat, että mekin voimme luovuttaa isänmaan onnellisempana
nouseville sukupolville.
Luen otteen kahdesta puheesta, joista ensimmäinen pidettiin talvisodan ja välirauhan jälkeen syksyllä1941 jatkosodan jo alettua. Puhe kuvastaa niitä mielialoja, joissa sankarihautojemme
veljet joutuivat suorittamaan omaa aktiviteettiaan.
”Sodan aika vaatii jokaiselta suomalaiselta ponnistuksia ja uhrauksia. Se mitä se on vaatinut meiltä karjalaisilta, sen me tunnemme ja tiedämme omakohtaisesti. Itäinen vihollisemme hyökkäsi syksyllä 1939 pyrkimyksenään hävittää vapautemme ja itsenäisyytemme. Suomen kansan armeija
taisteli suurenmoisella uljuudella ylipäällikkönsä johdolla hyökkääjän ylivoimaisia joukkoja vastaan.
Sellaiset nimet kuin Summa, Taipale, Kollaa ja Raattee säilyvät ikuisesti vapaan kansan vapaiden
miesten suursaavutuksina.
Meidän oli kuitenkin väistyttävä ylivoiman edessä ja Suomelle ja Karjalan kansalle alkoi raskas taival; kohtalon pyörä kuitenkin kääntyi kesäkuussa 1941 ja vainolaisemme ajettiin rajojemme taakse ja osin kauemmaksikin. Meillä vallitsee nyt toisenlainen mieliala ja suurempi varmuus
päämääräämme pääsemisestä kuin talvisodan aikana, jolloin jouduimme yksin taistelemaan
idän vyöryjä vastaan. Nyt emme ole yksin; pitkällä rintamalla Pohjoiselta jäämereltä Mustalle
merelle monet muut kansat taistelevat yhteistä vihollistamme vastaan.
Suuri voimanlisä taistelussamme on siinä yksimielisyydessä, mikä on vallinnut kansamme keskuudessa talvisodan alkamisesta lähtien; pienet keskinäiset kiistat ja eri mielisyydet on
sysätty syrjään suuren koko kansan yhteisen asian saattamiseksi onnelliseen loppuun.
Kotirintaman sydämet sykkivät täysin samassa tahdissa kuin miesten etulinjassa.
Suomen kansa on osoittanut kypsyytensä ja elinkelpoisuutensa vaaran uhatessa maata ja
kansaa”.
Seuraava ote puheesta on pidetty sankarihaudalla 1961.
”Me olemme tulleet tälle sankarihaudalle nuorten veljiemme viimeisen leposijan luo osoittamaan
heille kiitollisuuttamme ja kunnioitustamme. Me kaikki tiedämme, että heidän elämänsä katkesi
joko nuoruuden kukoistuksessa tai parhaassa miehuusiässä. Heiltä jäi elämän kyntö kesken;
kotiseudut jäivät kaipaamaan heidän nuoria, voimakkaita käsivarsiaan. Heidän uhrauksensa ei
ole kuitenkaan ollut turha; se uhri, jonka he ovat antaneet kotiseudulle ja maalle on kiitollisuuden ja kunnioituksen arvoinen; ilman heitä emme mekään olisi täällä tänään.
On aina muistettava, että pienen kansan voima on sen voimakkaissa yksilöissä ja yksimielisyy-
dessä. Me pyrimme rakentamaan kotiseutuamme ja maatamme rauhan töillä, mutta arvoton on se
kansa, joka ei hädän hetkellä nouse puolustamaan vapauttaan. Meillä on syytä olla kiitollisia, että
meillä on ollut poikia ja tyttöjä, joiden johtotähtenä on ollut uhrautuvaisuus ja velvollisuudentunto.
Heidän tinkimätön velvollisuuksiensa täyttäminen ja uhrimielensä olkoon esimerkkinä meille kaikille
mutta aivan erityisesti nuorisollemme ja lapsillemme. Säilyköön meillä aina kunnioitettava kuva
miehistä ja naisista, jotka ovat täyttäneet velvollisuutensa kansaansa, kotiseutuaan ja maataan
kohtaan ja jotka ovat taistelleet meille kalliiden ja oikeiden arvojen puolesta. Valakoon se samalla
meihin myös vakaata uskoa ja luottamusta tulevaisuuteen. Korkein siunatkoon työtämme, toimiamme, kotiseutuamme ja maatamme, jota meidän isämme ja äitimme ovat aikojen saatossa
rakentaneet ja rakastaneet”.
Lukemani ensimmäinen ote puheesta pidettiin Uudella kirkolla Karjalassa syksyllä 1941 ja jälkimmäinen Anjalan sankarihaudalla kesällä 1961.
Puheet piti isäni Kalle.
Jos ensimmäisessä puheessa korostui karjalaisuus, niin totean, että vanhempieni, molemmat
Karjalasta, kaksi ensimmäistä lasta on haudattu Karjalan multiin – tyttö 1 / ½ vuotiaana ja poika ½ vuotiaana.
Seppo Nikkanen
Viimeisimmät kommentit