Heinistö

Heinistö on Hevosojan kylänosa. Valkealan historian mukaan Heinistönkylä- Heinistö on syntynyt alkuaan luonnonheinää kasvavan niittyalueen reunamille. Heinistöön asutus on tullut pääosin karjalaisten tulon myötä 1940- luvulla. Kymmenen asutustilaa ja lisäksi Valkealan Talouskaupan ( Tuhkusen) sivumyymälä toimi 1960- luvun loppupuolelle, jossa ” just- just” Elsa Tirronen toimi kauppiaana. Heinistön kauppa oli myös postitoimipaikkana 1960- luvun alkuun.

Heinistö on ollut hevosojalaisille kuin pihlajasaarelaisille merkittävä asemapaikka viime vuosisadan puolivälin paikkeilla, koska linja-autoyhteydet näistä kylistä kulkivat ainoastaan tätä kautta niin Kouvolaan kuin Lappeenrantaan. Viime vuosina maitolaiturikahvio entisen kaupan lähellä on tullut tutuksi ohikulkijoille kuin Repovedelle matkaaville.

Pihlajasuon historiaa

1800 ja 1900-luvun vaihteessa pohjois-Kymenlaakson elämään vaikutti merkittävästi vuorineuvos Rudolf Bernhard Elving (1849-1927). Hän perusti Voikkaan tehtaat 1897, johti perustettua Kymin Osakeyhtiötä sekä toimi lukuisten valtionhallinnon ja yritysten johtotehtävissä, oli valtiopäivämies ja asianajaja.1800-luvun loppupuolella vuorineuvos Elving hankki omistukseensa maa-alueita pohjois-Kymenlaaksosta sekä rakennutti Kirjokiven kartanon ja Hevosojan suurtilan.

Maa-alueita Elving hankki tuolloin myös nykyisen Pihlajasuon alueelta. Elving tutki pehtorinsa kanssa olisiko suo viljelyyn kelpaavaa. Suo kannatti kuokkia pelloksi, joten Elving palkkasi kylältä työmiehiä kuokkimaan suon viljelyyn kelpaavaksi. Elving oli tunnettu siitä, että hän maksoi työntekijöilleen kunnon palkkaa, joten työntekijöiden saanti ei ollut vaikeaa. Koska maa oli mutamaata siihen täytyi ajattaa savea.Viljelymaiden saveuksessa Elving oli myös opettajana paikkakunnan viljelijöille. Elvingiä pidetäänkin suoviljelyn uranuurtajana maassamme. Vuoden 1910 tienoilla Pihlajasuon alue käsitti 170 hehtaarin suuruisen viljelyalueen yli kilometrin pituisine sarkoineen.

Saatuaan Pihlajasuon maat hyvään viljelykuntoon Elving myi ne Kymiyhtiölle vuonna 1913. Kymiyhtiö alkoi rakentaa Horpun kartanon rakennuksia nykyisen maamiesseurantalon ympäristöön.  Rakennettiin navetta, hevostalli sekä asuinrakennuksia piioille ja rengeille.  Navetassa oli parhaimmillaan 80 lehmää ja tallissa useita hevosia ja Kymiyhtiö viljeli Pihlajasuon peltoja.  Hevostallista on sittemmin rakennettu Pihlajasaaren maamiesseurantalo €œTähkä€, jonka vihkiäisjuhla oli 14.11.1954. Horpun kartanon elämä loppui sodan jälkeen kun valtio lunasti Kymiyhtiön maat vuonna 1945 karjalaissiirtolaisille jaettavaksi.  Kartanon maista muodostettiin 16 viljelystilaa.

Säkkijärveläisiä tuli Pihlajasaarelle keväällä 1946 ja vielä 1947.  Aluksi karjalaiset asuivat entisen kartanon piikojen ja renkien asunnoissa. Joillekin perheille oli määrätty väliaikainen asuinpaikka kylän taloista.  Eläimet laitettiin yhteiseen isoon navettaan, jossa jokainen kävi hoitamassa omiaan. Omien talojen ja navettojen valmistuttua siirtolaiset asettuivat asumaan Pihlajasuolle ja aloittivat tilojensa viljelyn.

Pihlajasaarentie

Pihlajasaaren tie lähtee Heinistöstä  Kouvola- Tuohikotti- Lappeenranta tiestä. Teiden risteystä on kutsuttu yksinkertaisesti Tienhaaraksi, koska risteys oli kaksihaarainen.

Pihlajasaaren läpi kulkevan tien varrella oli monta nimettyä paikkaa: esimerkiksi Heinistöstä lähdettäessä Rajalanmäki, Rajala, Rajalan pieni mäki, Hietasillanmäki, Hietasilta, Myllysillanmäki, Myllysilta, Taavinportti, Savikuopat, Likaropakko, Makasiininmäki, Markkolanmäki, Huippukivet, Ojasuonmäki, Ojasuonkaivo, Kuoppamäet, Sausilta, Sausillanmutka, Koulu ja Simonpää.

Tien kunnossapitoa

Kylässä oli tiehoitokunta, joka johti tien kunnossapitoa. Tie oli jaettu yksiköihin. Heillä, jotka omistivat maata, yksiköt jaettiin manttaalin mukaan. Joillain tieosuus oli pidempi, toisilla taas lyhyempi. Jos tilukset olivat tien kummassakin päässä, tieosuuksia saattoi jollakulla olla kaksikin. Tieosuudet oli merkitty puupaaluilla.

Tietä kunnostettiin joka syksy. Ojat perattiin, tie sorattiin ja siltarummut kunnostettiin. Isoimmat sillat kunnostettiin kyläläisten yhteisvoimin. Kaikki työ tehtiin rautakangella ja lapiolla sekä hevosilla.

Tiesyyni

Nimismies määräsi päivän, jolloin tiesyyni pidettiin. Siihen mennessä tien piti olla kunnossa. Nimismies ja tiehoitokuntaan kuuluvat kulkivat tien päästä päähän ja luonnollisesti nimismies seurueineen myös kestitettiin. Lopulta kuultiin, hyväksyikö nimismies tien. En muista, että koskaan tie olisi tullut hylätyksi, jollekin saattoi kuitenkin tulla huomautuksia. Nimismiestä kutsuttiin joskus myös vallesmanniksi.

Historia

Kyseinen tie on kulttuurihistoriallisesti arvokas ja perinteistä rikas. Metsäpolkujen lisäksi tie oli ainut yhteys Pihlajasaareen, kylän asuttamisesta aina  1940- luvun loppupuolelle asti. Tiellä pidettiin muun muassa useita juoksukilpailuja 1940- ja 50 luvuilla. Myös kylälle tuleva posti noudettiin Heinistöstä.

Uusi tie Vekaranjärven varuskunnan alkaessa rakentua Kääpälään niin pääosa varuskunnan ja Kouvolan välisestä  linja-autoliikenteestä kulki tämän tien kautta, aina vuoteen 1983 kunnes maantie 3691 valmistui. Parhaillaan jopa yhdeksän linja-autovuoroa ajoi vuorokaudessa kirkonkylään ja Kouvolaan. Nykyisin kyseinen tie muodostuu Heinistöntiestä ja Pihlajasaarentiestä välillä Taavinportti- Vainimo.

Tapio Sopanen 26.10.2005